Uusi viikko, vanhat kujeet, ei olisi kellosta ensinäkemältä uskonut

Kylläpä on taas ihan maanantai.

Töissä oli aamulla kello pysähtynyt ilmeisesti uupuneen pariston vuoksi. Vaihdettiin uusi paristo (sen verran paha urakka oli, että työkaveri vaihtoi ja minä katselin toimitusta) ja kellon alkoi asettamaan itseään automaattisesti oikeaan aikaan. Moderni radio-ohjattu kello pitäis olla. Ottaa oikean kellonajan jostain radiosignaalista tms.

Päivä oli mennyt jotenkin hitaanoloisesti, joten en tiennyt paljonko kello oikeasti oli. Pian alkoikin viisarit juoksemaan vauhdilla eteenpäin, kun kello alkoi itseään säätää. Puoli kahden kohdalla oli riemu jo korkealla! Kolmen kohdan kun kello ylitti, niin oli riemu jo katolla tai pari metriä sen päällä. Neljään kello sitten lopulta pysähtyi. En tiedä miksi… nimittäin kello oli oikeasti tuolloin vasta vartin yli kaksitoista. Saatana.

Vähän ajan päästä kello alkoi sitten taas juoksemaan ja korjasi itsensä oikeaan aikaan. Varmaan nauroi kello koko matkan viisareitaan liikutellessaan. Tahallaan teki. Taidan ottaa kostoksi pariston irti. Siitäpähän saa.. pahis.

Share it