Kirjoitin tuossa vähän aikaa sitten miesten ja naisten elokuvista. Että tiettyjä eroja elokuvissa on, että ne saavuttavat tittelin “klassikko” jommankumman sukupuolen keskuudessa.
Naisten klassikoihin lukeutuu, kuten viimeksi kirjoitin, mm. Hevoskuiskaaja ja Hiljaiset Sillat, joiden juonet ovat:
– aviossa oleva nainen ryhtyy suhteeseen hevosmiehen/valokuvaajan kanssa ja jättää miehensä.
Jep. Miehille vaaditaan sen sijaan muunlaista toimintaa. Tai jos pettämistoimintaa miesten elokuvissa on, niin sitten on yksityiskohtien kanssa. Ei mitään pientä hipelöintiä ja feidaus mustaan, josta sitten leikkaus aamupalapöytään.
“Klassikko”-titteliin pääsee tekemällä elokuvan, jonka juoni on lyhyesti: mies lähettää tulevaisuudesta soturin menneisyyteen hedelmöittämään äitinsä (sinkkunaisen!), jotta voipi itse syntyä. Moista ei tulevaisuuden robottiarmeija hyvällä katsele ja lähettää eka robotin tappamaan äitiä, joka ei kuitenkaan onnistu. Sitten tulevaisuuden roboarmeija lähettää toisen robotin ja alun mies lähettää kans robotin menneisyyteen, suojelemaan itseään ja äitiään.
Terminator I ja II. Kovaa settiä. Räiskettä ja pauketta. Aivot voi jättää ovella narikkaan. Elokuvaa katsellessa on tarkoitus rentoutua, ei pohtia elämän suuria kysymyksiä.
Otetaas toinen esimerkki.
Tietokoneet ja robotit ovat aikoja sitten jo ottaneet hommat haltuun ja ihmisiä kasvatetaan kuin karjaa/marjoja koneissa, jotta voivat toimia robottien ruokana. Jostain syystä ihmisten päähän syötetään kuitenkin todellisuus-feediä, jotta ilmeisesti niillä on mukavampaa kuplassaan, jossa odottavat robojen ruoaksi päätymistään.
Eihän moinen elo ihmiselle sovi, joten yksi ihminen, valittu (the chosen one), alkaakin taistelemaan pienen porukan kanssa robojen ylivaltaa vastaan. Koska ns. “todellisuus” on vain hämäystä, oppii kaveri kaikenlaisia temppuja, kuten lentämisen, luotien väistelyn jne. Onhan sillä tietysti nainenkin (ei ole naimisissa jonkun muun kanssa). The chosen one vapauttaa lopulta ihmiset kärsimyksestä.
Matrix. Takuukamaa ja suuria tunteita (ilman moraalittomia tanssinopettajia tai aviorikoksia). Aivot ehkä syytä jättää pois jo ennen narikkaa.
Jaksa nyt tarkemmin jokaista klassikkoa läpiruotia, mutta joitain nimiä on mainittava: Rocky, Rambo, Die Hard. Ei taida testosteroeeni (meniköhän toi sana nyt oikein) kesken loppua noita elokuvia katsellessa. Toimivat niin hyvin, että taitaa olla vähintään neljä kutakin elokuvaa tehty (Rockya kuusi?).
Mitenkähän aiemmin mainitut naisten elokuvien ominaisuudet ja nyt listatut miesten elokuvien ominaisuudet saataisin naitettua yhteen? Siitä ehkä osassa kolme, jos yhdistäminen jotenkin edes teoriatasolla voisi toimia…