Koetinpas tuossa eilissä aamuna “vakioparturiin” mennä ihan aamusta. Ko. kioski toimii ilman ajanvarausta, eli vähän on tuuristaan kiinni, että pääseekö suoraan leikkaukseen, vai meneekö jonotukseksi. Noh, jonottaa olisi pitänyt, joten sanoin “tschüss” ennen kuin parturi ehti kissaa sanoa (pitääkin varmaan alkaa tuota sanontaan käyttämään saksaksi..).
Noh, uusi yritys sitten töiden jälkeen. Vielä mitä! Pidempi jono. Eikun vaan taas autolle.
Mutta juuri ennen kuin istahdin autoon, tuli mieleen ajatus: parturointikone!
Samantien paikallisen Prisman (Toom) elektroniikkaosastolle ja Philipsin kone kainaloon. Kakskymppiä maksoi muuten. Kone kädessä sitten kävelin hymyillen parturin ohi. Heiluttelin parturille parturointikonetta hymyillen. Ainakin ajatuksissani.
Kotona pakettia aukoessa hiipi mieleen ajatus, että noinkohan oli oikea valinta. Onneksi käyttöohjeessa sanottiin heti alussa että “Onneksi olkoon – Teitte oikein valinnan”! JES!! Vähän hyvä tuuri!
Ehdotin Päiville heti, että parturoimaan vaan, mutta nälkä oli liian suuri. Syötiin siis. Sitten luin käyttöohjeesta, että “liikuta kotiparturia hitaasti. Muuten se ei toimi”. Ahaa! Tartuin siis Päiviä olkapäistä ja liikutin hitaasti kylppäriin. Ja jo toimi! Parturointi saattoi alkaa.
Ja hyvähän siitä tuli! Ei vaatinut harjoittelua. Se tosin sanottiin ystävällisesti jo pakkauksenkin kyljessä. Kätevä peli. Hiukset on nyt sopivan lyhyet (Päivi tosin sanoi aamulla jo odottavansa että ne vähän kasvavat) ja jatkossakin parturimaksuissa säästää vuosittain ihan kymppejä, kun kotiparturi ajelee. 🙂
Auf wiederscheiden.