Ei, kyseessä ei ole suunnitelma viettää täydellinen romanttinen ilta.
Täällä tulee telkkarista Galileo-niminen ohjelma, jossa toisinaan testaavat netissä/muualla nähtyjä juttuja, että onko jutut oikeasti totta/mahdollisia. Vähän niinkuin Myytinmurtajissa. Oli muuten salibandyn ilmaveivaus siinä yhden kerran testissä. Kokeilivat maahockeyn pelaajat sitä siinä eka, eikä se tietenkään onnistunut, kun niiden mailat eivät ole samalla tavalla lavasta käyristettyjä kuin salibandymailat. Kyllähän ne siinä ohjelmassakin löysivät sitten jonkun ilmaveivaajan, joka näytti että homma toimii oikeastikin.
Niin, se Wii.
Samaisessa ohjelmassa väittivät, että wii:tä voi pelata ilman sitä telkkarin päälle/alapuolelle tulevaa sensoripalaa. Laittaa kynttilät telkkarin molemmille puolille, niin toimii. Justjoo.
Ohjelmassa homma kuitenkin toimi! Wiin ohjain toimii niin päin että älykkyys on ohjaimessa. Siinä “sensorissa” on vain pienet valot, jotka lähettävät tiettyä aallonpituutta ohjaimen suuntaan. Siitä miten aallot tulevat wiimoten sensoriin, tulkkaa wiimote ja wii sen kapulan asennon ja liikkeen. Eli mikään sensorbar ei se telkkarin luo laitettava juttu ole.
Ihan purematta en väitettä niellyt, joten ei muuta kuin “sensorbar” irti konsolista ja kaappiin piiloon, kynttilät telkkarin molemmille sivuille ja wii käyntiin. Ja niinhän siinä kävi, että wiimote toimi. Kynttilät eivät olleet ihan optimaaliset, kun eivät olleet semmoisia pitkulaisia ohuita kynttilöitä, vaan jo osaksi poltettuja paksumpia kynttilöitä (eli se tuli jäi osaksi sinne kynttilän sisään). Vähän jähmien homma kuitenkin toimi. Kynttilöiden liekki sattuu siis palamaan sopivasti ja lähettää samaa aallonpituutta kuin sen “sensorbar”.
Näillä eväillä siis onnistuu Wiin peluu kynttilänvalossa. Kokeilkaa jos ette usko. Niin minä tein. 🙂