Pikku hiljaa alkaa salibandykausi lähestyä loppuaan. Pienen kentän sarjapelit on jo päättyneet ja isoa kenttää on jäljellä kaksi peliä.
Pikkukentän pelit meni odotetustikin hyvin, ja kausi päättyi Hessenin mestaruuteen ilman tappion tappiota.
Ison kentän kausihan alkoi musertavan heikosti muistaakseni neljällä tappiolla. Sittemmin pelejä on ollut 14 lisää, ja niihin on mahtunut vain yksi tappio. Mitä lie kohellusta ollut alussa. Onneksi en ollut mukana silloin 🙂
Viime viikonloppuna pelimatkalle lähdettiin ennakkoon arvioituna vähän rammalla joukkueella. Kahdeksalla kenttäpelaajalla piti pystyä pelaamaan kaksi peliä. Paljoa lepoa ei ollut siis luvassa. Valitettavasti ei edes pelien välissä, kun piti toimia tuomarina.
Pelit menivät kuitenkin erinomaisesti, vaikka toisen pelin toinen ja kolmas erä oli pelillisesti kovin heikkoa. Ekassa pelissä sarjajumbo Duisburgista jäi pahasti jalkoihin, 23-6. Henk.koht yhden pelin ennätys tuli: 7+2.
Toinen peli Refrathia vastaan päättyi muistaakseni 7-1.
Sarjataulukoita ei näköjään ole päivitetty, mutta ilmeisesti ollaan nyt hetkellisesti kakkosena. Kolmosena olevalla joukkueella on tosin pari peliä vähemmän pelattuna.
Ensi kuussa on jossain vaiheessa karsintaturnaus, että päästäänkö puolustamaan pikkukentän Saksan Mestaruutta. Mestarikin joutuu karsimaan!
Ensi kaudesta lajiliitto ei ole vielä osannut päättää, että miten laajoja 2. bundesliiga ja alueliigat ovat. Ei siis edes vielä tiedetä että ketä joukkueita vastaan pelataan.
Kovasti 2. bundesliigaan hamuava joukkue kysäisi vaivihkaa loikkausintressejäni. Vaan emminä semmosta.
2. bundesliigassa tulisi liikaa reissuamista. Liian pitkiä pelimatkoja. Pitäisi varmaan lähteä jo edellisenä iltana matkaan, jos olisi peli aamulla vaikka ihan pohjoisessa.