Jonkinlaista laiskuutta bloginpitäjältä, kun ei ole tullut merkintöjä pitkään aikaan. Mutta tosiaan kesäkuun lopussa, juhannusviikonloppuna, matkattiin salibandyporukalla parisataa kilometriä pohjoiseen selvittämään, että mistä tulee Saksan paras salibandyjoukkue pienellä kentällä (siis 3vs3-kentällä).
Pelit alkoi lauantaiaamuna isäntäjoukkuetta Südkamenia vastaan ja taisi 10 min jälkeen olla tilanne 4-0. Südkamenille.
Hyvin noustiin ja taisteltiin ja lopussa ilman mokkeakin pitkän aikaan, mutta 6-5 jouduttiin heti alussa taipumaan. Kova kolaus lohkovoitoa ajatellen.
Berliini kaatui sitten iltapäivän pelissä selvästi 12-4, ja sain nakutettua hattutempun siinä pelissä.
Südkamen hävisi sitten yllätykseksi Siemsille, joka me taas voitettiin. Lopulta oli meidän lohkossa kolme joukkuetta kuudessa pisteessä ja me sitten parhaimman maalieron turvin kärjessä. Yhden maalin turvin.
Sunnuntaina välierässä vastaan asettui Kaufering, jonka alle 19-vuotiaat voittivat vähän aiemmin omassa luokassaan hopeaa. Eli kovia, nopeita ja nuoria pelaajia oli luvassa.
Vaan saatiin oma peli kulkemaan heti alusta alkaen hyvin (yllätys, kun pelattiin taas aamulla yhdeksältä) ja koko peli meni meidän komennossa. Erinomaista pallon hallintaa ja rauhallista peliä. Taisi 6-2 päättyä meille. Finaaliin siis!
Vastaan asettui viime vuoden tapaan Hochdahl, joka oli omassa lohkossaan onnistunut häviämään myös yhden pelin vähän yllättäen. Kolmannen kerran peräkkäin oli Hochdahl nyt finaalissa.
Viiden minuutin kohdalla sitten kylmää vettä niskaan. Ihan ylivoiman lopussa sai Hochdahl survottua pallon verkkoon. 0-1. Pahus!
Ihan käsittämättömästi alkoivat sitten jotenkin peruutella, eivätkä kovin aktiivisesti hakemaan lisäosumia. Saatiin peli paremmin sitten hallintaan ja aika pian tuli sitten tasoitus.
Aika lailla erän lopussa sitten oli vähän outo tilanne vastustajan maalivahdin syöksyessä yhden meidän pelaajan jalkoihin. Pallo jäi peliin, mokke menetti kypäränsä ja jäi ihmettelemään. Meidän pelaajan nappasi pallon ja pyöräytti sen vanhanaikaisella verkkoon. Maali!
Alkoi tietysti heti älytön torikokous, mutta maali tuli ennen kuin tuomari pysäytti pelin, joten maali hyväksyttiin. Meidän kannattajajoukon hurraukset peitti vastustajan kannattajien buuaukset. Toistakymmentä kannattajaa oli paikalla! Eikä kaikki olleet edes tyttöystäviä/vaimoja. Ihan oikeita kannattajia 🙂
Toisella puoliskolla onnistuttiin vielä kerran maalinteossa ja kestettiin Hochdahlin loppurynnistys.
Eli mestaruus tuli! Toisen kerran peräkkäin.