Kourallinen pelaajia ja maalivahti lähtivät lauantaiaamuna ajamaan kohti Ludwigshafenia. Loukkaantumiset vaivasivat joukkuetta jo ennestään ja turnaukseen osallistuminen oli jo vaarassa. Lopulta sairastuvan ovelta kuitenkin käännytettiin allekirjoittanut ja toinen pelaaja, jolloin viisi kenttäpelaajaa oli kasassa. 3vs3-turnaus oli luvassa, joten kahdella vaihtopelaajalla oli mentävä koko turnaus läpi. Alkuperäisestä pariin kertaan muuttuneeseen peliohjelmaan kuului lopulta viisi peliä (4x 2x12min + 1x 1x20min).
Meidän, Frankfurtin, lisäksi paikalla oli pelaamassa Karlsruhe, Koblenz sekä kaksi joukkuetta Ludwigshafenista. Maskotiksi mukaan otettu Velmu protestoi katsomopaikkaansa, koska ei nähnyt meidän lämmittelyjä.
Pelit alkoi hyvin Koblenzia vastaan 7-2 voitolla. Samalla maalierolla kaatui Ludwigshafenien “punainen” joukkue (5-0). Karlsruhe, joka oli paikalla useamman kentällisen voimin, kaatui lopulta myös mukavasti 7-1. Hieman likaisesti pelannut (siat!) Ludwigshafenin “sininen” joukkue sai rikkomisellaan pelimme jotenkin sekaisin ja vei lopulta voiton luvuin 2-1. Pelin käytiin äänekäs keskustelu turnauksen luonteesta, sillä useammassa tilanteessa oli todellinen loukkaantumisvaara. Erityisesti sikaillut lutikka (ludwigshafenilainen) ei sikailuaan paljoa pahoitellut, vaikka omat joukkuekaverinsa yrittivät kaveria rauhoitella. Ei kuulemma pelaa “huvikseen”/”omaksi ilokseen” (für spass), vaikka kyseessä olisi ns. “hupi-/leikkiturnaus”.
Periaatteessa pelien piti olla jo ohi, mutta turnausjärjestäjän pyynnöstä pelattiin vielä ylimääräinen “finaali”. Sarjataulukon mukaan oltiin yhdestä tappiosta huolimatta voitettu turnaus. Siitä huolimatta suostuttiin ylimääräiseen otteluun, jossa oltaisiin korkeintaan siis hävitä turnausvoitto.
Vastaan finaalissa asettui nuo samat “siniset lutikat”. Tällä kertaa likaisin lutikka malttoi mielensä paremmin, eikä juuri sikaillut. Mitä nyt viimeisellä sekunnilla tuuppasi minut päin laitaa.
Itse peli eteni melko tiukasti puolustaen ja kyttäillen. Ehkä n. 5min paikkeilla pääsin karkumatkalle ja laitoin 1-0 maalin. Siitä muutama minuutti ja taidettiin tehdä 2-0 maali. Tiukka puolustus ja hyvä pallonhallinta piti sitten loppuun asti.
Saatiin pidettyä, jo meille kuulunut, turnausvoitto ja otettua revanssi joukkueesta, jolle hävittiin. Hienosti meni.
Ja jos “yksi tappio per kausi”-perinne jatkuu tälläkin kaudella, niin loppukausi näyttää ihan hyvältä 🙂