Täällä Saksassa käy kätilö, eli Hebamme, sekä raskauden aikana, että synnytyksen jälkeen kotona tarkistamassa että kaikki on hyvin. Tietysti raskauden aikana on lääkärikäyntejä, jolloin kaikki viralliset ja tarpeelliset tarkastukset tehdään, mutta kätilö on myös tukena ja turvana.
Raskauden aikana kätilö taisi tosin käydä meillä vain kerran, kun todettiin ettei meillä ole paljoa kysymyksiä tai tarpeita. Tarpeen tullen kätilö olisi tullut kuitenkin käymään vaikka viikottain, tai varmaan tiheämminkin.
Synnytyksen jälkeen kätilön piti tulla kaksi päivää kotiutuksen jälkeen, mutta yövuoro sai kätilömme rytmin sekaisin, eikä hän tullutkaan. Ja seuraavana päivänä oli kovat pakkaset (siis hui, ehkä -10°C), eikä Nicolan auto ollut startannut. Niinpä ensivisiitti olikin vasta 5 päivää kotiutuksen jälkeen. No, hyvin silti pärjättiin.
Kotikäynneillä kätilö yleensä punnitsi vauvan, kyseli että äidillä menee hyvin ja vastaili kysymyksiin, joita meillä oli tullut. Kysymyksiä meillä oli kuitenkin aina kovin vähän. Ainakin kätilön mukaan. Ihmeteltiinkin, että mitä muut tuoreet vanhemmat sitten kyselevät, kun meidän kysymykset olivat tyyliin “milloin ulos?” (oli nuo “hurjat” pakkaset), “milloin kynsiä voi leikata?” (raapi mokoma), “miten vauva kylvetetään?” yms. käytännön kysymyksiä.
No, ulos päästiin, kylvettäminen opittiin, mutta kynsiä ei päästy leikkaamaan. Liian herkät kuulemma.
Vauvoille onkin olemassa erilliset kynsisakset, jotka maksavat jonkun 15e. Pitänee joku toinen ratkaisu tuohon keksiä.
Jumppaohjeita kätilö antoi äidille myös ja kannusti jumppailemaan. Samoin tarkisteli, että maha on laskeutunut sopivasti ja kaikki on muuten hyvin. Kehuja sateli vauvan käsittelystä, joka oli kuulemma niin varman ja tottuneen oloista. Monesti tuoreet vanhemmat eivät kuulemma meinaa uskaltaa koskea vauvaan, kun pelkäävät sen menevän rikki.
Alkuun Hebamme kävi viikottain, ehkä 3-4 viikon ajan, sitten taukoa tulikin jo 1,5 viikkoa, jonka jälkeen kätilö sanoi tulevansa seuraavan kerran kun sille on tarvetta. Eli tuskin enää tulee. Joka käynnillä hän painotti, että aina voi soittaa, laittaa viestin tai sähköpostin ja hän sitten vastaa tai tulee käymään. Oikein hyvä palvelu. Kertaakaan ei tuolle tosin tullut tarvetta, mutta lie suomalaisella “kyllähän me pärjätään”-asenteella ollut kans osansa pelissä.