Ja lisäähän oli tulossa.
Yölliset mekastukset, portaikossa tupakointi ja ramppaamiset jatkuivat. Pyynnöt, että teini(t) ottaisivat vähän vauvaperheitä huomioon kaikuivat tyhjille korville.
Koska pyynnöt eivät auttaneet, otimme naapureiden kanssa sitten yhteyttä vuokranantajaan, joka kirjoittikin teinille varoituskirjeen. Vajaan kahden viikon rauhallisemman jakson jälkeen (lie ollut pari viikkoa jossain lomamatkalla), vanhat kuviot palasivat ja portaissa rampattiin ja asuntoon kulki useampi eri ihminen omilla avaimilla.
Pyynnöt rauhoittaa ainakin öisin meininki jäivät edelleen huomioimatta ja lopulta vuokranantaja kirjoitti lisävaroituksen ja sen jälkeen homman jatkuttua lopulta häädön. Kirjeessä taisi lukea, että 12.8 mennessä tulisi asunnon olla tyhjä.
Vuokranantaja kävi myös paikalla asian tiimoilta ja tuli haukutuksi, samoin kun naapurimme.
Häädön eräpäivä tuli ja meni, mutta teini pysyi.
Taisi olla kuitenkin n. 26. elokuuta, kun häirikkö talosta poistui. Muuttopuuhissa varastivat minun työkalut (joitain ruuvareita ja muita välineitä), jotka teinin äiti palautti minulle. Olin ehtinyt valittaa asiasta naapurille, joka oli maininnut asiasta vuokranantajalle, joka oli ihmetellyt asiaa teinin äitille. Olivat kuulemma tarvinneet huonekalujen purkamiseen. Ja olivat ottaneet välineet myös mukaan, koska pitihän huonekalut saada taas kasaan. Lupaa ei tietenkään kysytty.
Ennen muuttoa naapurin Peter oli todistanut teinin riitelevän äitinsä kanssa (kantava ääni tytöllä) ja kuullut äitin vaativan, että teini saisi lopettaa sen huumeiden käytön, kun se tekee sen aina niin aggressiiviseksi.
Aiemmin teini oli kans käynyt höyryissään uhkailemassa yläkerran naapuria ja saanut aikaiseksi semmoista pelkotilaa, että minun piti olla varalta paikalla, kun yläkerran nainen lähti koiran ja vauvan kanssa lenkille.