Kolmas päivä koti-isänä Saksassa on alkanut ja ohjelmassa on tänään samaan kuin aiemmin. Leikkiä, päiväunia ja leikkiä. Välissä isä yrittää kirjoittaa blogia. [Kalle meinasi kaataa telkkarin].
Varmaan parempi jättää nämä kirjoittelut Kallen päiväunien kohdalle, niin ei joudu niin paljoa hyppäämään tästä ylös. [Kalle telkkarilla]. Eilen (ja pari päivää aiemminkin) Kalle tuntui leikkiessään ja muutenkin toistelevan “hyvä hyvä”. Olkoon se nyt Kallen eka sana. [Telkkari taas vaarassa].
Tänään pienellä aamulenkillä Velmu vaikutti virkeältä, eikä Kallellakaan ole nyt ollut kuumetta, joten pääsemme myöhemmin ulkoilemaan.
Eilen jaksoin kyllä sählyämään, että sai vähän energioita purettua, mutta ulkoilemaan tekee mieli.
Sitten tarhassa Kallelle on luvassa vain yhdet päiväunet, joten piakkoin pitäisi alkaa sitäkin totuttelemaan. Nyt Kalle nukkuu siis kahdet päikyt. Pitänee vähän tutkia, että miten tuommoinen muutos parhaiten käy..? Tietysti jos joku sen jo suoraan tietää, niin saa kertoakin. Jos siihen nyt mitään ihmekeinoja on… Venyttää vaan leikkien aamupäikkyjä kohti keskipäivää ja tiputtaa vaan iltapäiväunet pois..? Voipi iltauni tulla sitten liian aikaisin ja seuraavan aamun herätys on viideltä… jolloin puolille päivin hereillä pysymisestä ei ole toivoakaan. Hmm. No, eiköhän tuo jotenkin onnistu. 🙂