Taisinkin aiemmin jo kirjoittaa “tarppaamisesta“, joka on muodikas tapa laihduttaa.Olenkin noudattanut tätä tekniikkaa uhoamassani laihdutuksessa.
Apuvälineenä olen vielä käyttänyt tuohon Lumia 920:iin hankkimaani Sports Tracker -sovellusta, joka mittaa lenkkien pituudet ja laskee niille arvioidut kalorikulutukset. Hauska kapistus. Reitin se näyttää sitten vielä kartalla, joten tietää, että missä sitä on oltu. Kätevä jos lähtee kaupungille remuamaan.
Lisätyn (tai ainakin paremmin tarkkaillun) lenkkeilyn lisäksi olen alkanut vähän katsomaan, että mitä sitä syökään ja minkä verran kaloreita eri eväissä on.
Tarppaamisen hengessä olenkin sitten koettanut huolehtia, että kaloreita syödään vähemmän kuin niitä käytetään. Ja tadaa, paino on lähtenyt putoamaan.
Vähän olen toisella silmällä koettanut myös katsoa, että hiilihydraatteja tulisi vähän aiempaa vähemmän ja vastaavasti proteiinia vähän enemmän. Karppauksessahan tämä kuvio nimenomaan on viety äärimmäisen pitkälle ja hiilareista pyritään pidättäytymään kokonaan. Itse pidän ihan liikaa pastasta ja leivästä, että tuohon alkaisi.
Siksi tarppaan. Eli syön tasapainoisesti ja terveellisesti.
Eilen ei lenkkiä tullut, kun flunssa pääsi iskemään. Nenä on vuotanut, kurkku ollut kipeä ja viime yönä kipeytyi selkäkin. Vaan onneksi tänään on jo ollut hivenen parempi olo (nyt se varmaan huononee, kun näin “ääneen” tuon sanoin). En kuitenkaan lähtenyt Kallen kanssa suom.seurakunnan lapsikerhoon muita tartuttamaan. Ehkäpä ensi viikolla. Ulkoilemaan varmaan pitää lähteä, vaikka ehkä se ei vielä olisikaan paras idea. Nukkukoon Kalle ekat päikkärinsä ja ehkä sitten jollekin 3-5km varovaiselle lenkille.