Helmikuu on päässyt vauhtiin ja Kallen kanssa on käyty jo reilun viikon verran hoidossa. Mennään sinne aina vähän ennen ysiä, syödään aamiainen ja leikitään.
Siinä aamupäivällä olen nyt n. tunnin verran poissa (alussa olin poissa puoli tuntia, sitten kolme varttia ja nyt siis tunnin), jonka jälkeen tulen taas takaisin ja koetetaan syödä lounasta. Itkuhan se on Kallelta aina tullut, kun isä on lähtenyt pois, mutta tänään meni jo kuulemma paremmin. Alussa itketti ja vähän lopussa, mutta muuten oli mennyt jo kivasti.
Puoliltapäivin ollaan aina oltu sitten kotona ja Kalle on nukahtanut vaunuun jo matkalla kotiin, vaikkei matkaa ole 300m enempää. Siinäpä olenkin sitten nopsaan vaihtanut lenkkikamppeet ja ollaan lähdetty metsään lenkille.
Runsaan lenkkeilyn ja pienennetyn ruokavalion myötä on painokin lähtenyt laskuun. Joulun jälkeen mittarihan näytti jo reilusti 80 kiloa. Tänään aamulla vaa’assa komeili lukemat 72,2kg. Ihan hyvin lähtenyt noin reiluun viiteen viikkoon.
Ja yllätykseksi täytyy todeta, ettei homma ollut edes niin hankalaa kuin olin kuvitellut.
Herkuistakaan ei ole luovuttu, vaan viime viikkoina on nautittu niin jätkskiä, pizzaa ja suklaata kuin viintä ja olutta. Ehkä vähemmän kuin “ennen”, mutta ei noistakaan ole paljoa pitänyt tinkiä.
Kohta mennään Kallen kanssa takas hoitopaikkaan, kun siellä on tarkoitus remontoida nyt vkonloppuna. Pitää mennä avittamaan joidenkin hyllyjen purkamisessa tms.
Hauskaa viikonloppua!