Kylläpä näitä salibandy-aiheisia päivityksiä nyt tulee. Mutta se johtuu siitä, että on nyt ollut pelejä ja turnauksia vähän enemmän.
Eilen pelattiin Kasselissa vaihteeksi 3vs3-varianttia. Siis kolme kenttäpelaajaa per joukkue on yhtäaikaa kentällä. Maalivahdit tietysti vielä maaliensa edessä.
Kyse oli Hessenin Cup-mestaruudesta. Armoton pelimalli, koska yksi tappio pudottaa joukkueen pois mestaruusjahdista.
Meille oli jäänyt vähän hampaan koloon Hessenin liigamestaruudesta, joka meiltä karkasi tänä vuonna viiden mestaruusvuoden päätteeksi. Erlensee oli päihittänyt meidät kahdesti kauden aikana ja odotettavissa oli, että cup-pelejen finaaleissa taas kohdataan, jos kumpikin joukkue pelaa “omalla tasollaan”.
Ja niinhän siinä kävi, että finaalissa taas kohdattiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan hermoiltu liikaa, vaan saatiin kovalla liikkeellä hyvää tulosta aikaa. Finaali voitettiin komeasti 9-2, joka ei jättänyt osaltaan paljoa jossittelun varaa. Turnaustunnelmia täällä ja täällä.
Turnausvoittoa ei ehditä paljoa juhlia, sillä oikeasti kovat pelit on vasta edessä. Tulevana viikonloppuna on “ison kentän” (normaali 5vs5 kenttäpelaajaa) nousukarsintojen ensimmäinen osaottelu täällä Frankfurtissa ja seuraavana viikonloppuna sitten toinen osa Holzbüttgenissä lähellä Düsseldorfia. Voittaja nousee 2. Bundesliigaan.
Sitten toukokuussa on vielä 3vs3-variantin karsintapelit Saksan mestaruusturnausta ajatellen. Ja jos ne menee hyvin, niin kesäkuun lopussa on sitten se Saksan mestaruusturnaus.
Sen jälkeen on viimein taukoa ja mailan voi laittaa sivuun ainakin pariksi kuukaudeksi.