Discgolf

Ei nyt juuri menneenä, mutta sitä edellisenä viikonloppuna käytiin kokeilemassa Disgolffia. Eli Frisbeegolffia.

Ihan tätä tarkoitusta varten ostettiin Suomesta ihan viralliset frisbeet. Yksi puttteri ja yksi driveri. Olivat tarjouksessa 😉

Jotain perinteistä 1€-Frisbeetä jos tuommoiseen “ammattivälineeseen” vertaa, niin vahvempitekoisia tuo kalliimmat (n. 10e/kpl taisivat olla) ovat. Ja pienempiä kuin semmoiset, joita käytetään kaverien kanssa heittelyyn/kiinniottamiseen. Sen verran raskastekoisia ovat tosiaan, että vastaanottaminen ei noita ole suunniteltu.

Discgolfissahan on siis Golf-tyyliin yleesnä 18-“reikäinen” rata, johon jokaiselle radalle on määritelty ihannetulos, eli par. Meidän kiekonviskely todettiin jo heti alussa tosin sen verran..hmm… harjoitusta kaipaavaksi, että ei varsinaisia ratoja edes virallisesti suoritettu. Heiteltiin lähinnä korilta korille ihan vain harjoitusmielessä.

Maassa ei golfin tapaan ole tietenkään reikää. Vaan kohteena on koreja, joihin frisbee pitää saada osumaan. Korit ovat ehkä n. metrin korkeudella ja niiden keskellä on vielä tolppa, jonka päässä rengas josta roikkuu ketjuja alaspäin. Näiden tarkoitus on siis vähän helpottaa kiekon koriin saamista. Ketjuihin kun osuu, niin monesti frisbii koriin tipahtaa, kun ketjut vaimentavat iskun ja ottavat nopeuden pois.

Ihan hauska laji, noin lopputulemana voin sanoa. Tuuli yltyi heittelyn aikana sen verran, että lopetettiin jo tunnin jälkeen. Käsikin alkoi jo kyllä väsyä. Varmaankin johtuen huonosta tekniikasta.

Mutta kun frisbeet on hankittu, niin pitänee taas joku viikonloppu käydä niitä viskomassa. Jos vaikka tulostais ratakuvaukset (ja erityisesti niiden aloituspaikat), niin voisi kokeilla suorittaa koko kierroksen.

Share it