Koira, eli tuttavallisemmin Velmu, teki aamulenkillä katoamistempun. Päivi oli nelijalkaa käyttämässä aamulenkillä, kun se päätti kadota. Metsäalueella kun saa (tai sai tähän asti) vapaana haistella.
Sittenpä rikkinäisen pyörän selkään ja ajelamaan metsää ja kylää ympäri koiraa huudellen. Kerranhan se hävisi aiemmin kans, mutta kipitti itsestään kotiin. Nyt ei sitä tehnyt.
Lopulta se sitten löytyi. Päivi huomasi sen seisomassa jossain kadun kulmassa (ei ollut katoamispaikaltaan paria sataa metriä kauemmas lähtenyt).
Meinaa se vähän jännittää, kun on koira kadoksissa. Kuitenkin liikenteen sekaan ei ole metsästäkään pitkä matka. Piti jo miettiä, että mistäs sitä alkaa sitten lisää etsimään, kun ei ensin alkanut koiraa löytyä. Poliisille ja löytöeläinmajoihin kai sitä olisi pitänyt sitten alkaa soittelemaan.
Mutta huh. Onneksi ei mennyt niin pitkälle. Kulkekoon nyt sitten narussa vähän useammin. Retale! Oli sillä sentään kai vähän hätä ollut, kun ei omistajia näkynyt, kun niin kovasti häntä viuhusi löytyessä.