Leijasurffaus tai leijalautailu, kuten ehkä suomenkielinen termi kuuluu, on hauska, vaativa ja antoisa laji. Vähintään pari päivää (ehkä siis 2-4h vedessä) se ottaa ennen kuin hommaan pääsee jollain tapaa kiinni.
Aluksi treenataan leijan ohjaamista veneestä käsin (joskus joissain paikoissa myös maalta käsin, jos rannat on tarpeeksi laajat ja leveät). Aluksi leijan ohjaaminen on varovaista, mutta nopeasti siihen tottuu.
Sitten veteen. Ensin ilman lautaa kokeilemaan Bodydraggia. Eli vedetään ruhoa vettä pitkin leijan avulla. Alun varovaisten ohjausharjoitusten jälkeen on syytä tehdä kunnon kurveja, että leija luo runsaasti vetoa (ja itse oppii leijaa voimakkaammin ohjaamaan). Hauskaa hommaa.
Sitten lauta alle. Toisena päivänä kun oli tarkoitus laudan kanssa kokeilla kuoli tuuli juuri ennen mun vuoroa, joten varsinainen leijaLautailu jäi vliin. Pahus! Laudalle nouseminen kuitenkin vaatii kunnon vedon leijalta, joten kunnon syöksy leijalla on tarpeen, kun laudalle haluaa. Enempää en osaa valitettavasti sanoa.
Leija voi tietysti syöksyä veteen kun tekee jyrkkiä syöksyjä ja nousuja sillä (ns. sinikäppyrää). Toisinaan, hyvälä tuulella, leija nousee takaisin ilmaan lähes itsestään. Jos taas käy niin kuin mulla, leija tippuu veteen väärinpäin ja tuloksena on uintia taaksepäin ja leijan kääntämistä keski- ja sivunaruista vetämällä. Sekin lopulta onnistuu, kun tarpeeksi monta kertaa tekee…
Kunhan hyvä mahdollisuus lajia taas kokeilla tulee, niin kitesurffaamaan tie vie.