Jos satut matkustamaan Baijerin sydämeen Müncheniin, niin tässä vinkki. Suhteellisen keskustassa on ravintola nimeltänsä Augustiner Platzl. Vältä paikkaa.
Tai siinä mielessä tietysti paikka oli hyvä, ettei tarvinnut maksaa… Aloitanpas ihan alusta:
Oltiin perjantaina (16.7) Münchenissä kaupungilla katselemassa menoa ja vähän shoppailemassa. Iltaa kohti alkoi nälkä yltyä ja pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi kivan näköinen paikallinen ravintola, johon pahaa-aavistamatta mentiin. Päivi tilasi juustospätzlet ja minä zander-fileen ja salaatin. Spätzlet muistutti rakenteeltaan sitä mitä pitikin, mutta maku oli aika kaukana hyvästä spätzlestä. Hyh. Juusto oli saatu jotenkin “paakkuuntumaan”, eikä sekään maistunut kummoiselle. Ylivoimaisesti huonoimmat spätzlet ikinä.
Sitten kala + salaatti. Kokki oli ilmeisesti unohtanut maustaa kalan ja kompensoidakseen oli valuttanut desitolkulla etikkaa koko annoksen päälle. Kitkerää salaattia ja mautonta kalaa. Hammasta purren koetin annosta alkaa syömään, mutta ei se alas mennyt. Tai olisi varmasti väkisillä alas mennyt, mutta en ravintolassa halua syödä pahaa ruokaa. Varsinkin kun siitä pitää maksaa. Tarjoilija paikalle ja annos takaisin keittiöön. Luottamus oli ravintolaan mennyt täysin. Augustiner-merkkinen tumma olut oli sentään ihan hyvää. Olisi voinut sekin hivenen kylmempää olla. Tarjoilijat ja kokit näyttivät maistelevan annostani sivummalla ja pian kokki tuli asiantuntevasti kertomaan että annoksessa ei ollut mitään vikaa. Hääh? Kerroin kuitenkin, että kokki voi olla sitä mieltä mitä haluaa, mutta annos ei maistu hyvälle, eikä se siitä muuksi muutu. En halua mitään tilalle. Kokki hetken protestoi ja poistui sitten happamana. Tai itse asiassa jäi vähän epäselväksi oliko kyseessä itse kokki, vai kenties joku syöttölän vuoropäällikkö/omistaja.
Päivin taisteltua suurimman osan spätzleistä nieluun, huomattiin vielä, että juustospätzlen seassa näytti olevan suht iso pala jotain makkaraa. Kasvissyöjälle ei niin mukava yllätys. Tarjoilija ei tosin sitten edes kysynyt Päiviltä että maistuiko ruoka. Tai haluttaisiinko kenties lisää juomista tai jälkiruokaa. Eipä sillä, että oltais mitään otettukaan. Laskun sen sijaan pyysin. Tarjoilija ei vaivautunut laskua tuomaan ennen kuin tiukkaan sävyyn ilmoitettiin, että odotamme Edelleen laskua.
Tavallaan yllätyksesksi, tavallaan odotetusti, ravintola yritti laskuttaa ruoastani täyden hinnan. Yhteispotti oli jotain 26 eur, jossa kala-annokseni osuus oli n. 10 eur. Mielestäni hyvänä kompromissinä ehdotin summaksi kaksikymmentä euroa ja sanoin, että mielestäni sopiva jako olisi, että maksan annoksesta (joka ei yhtään maistunut) kolmanneksen. Tarjoilija ei sanonut sanaakaan, kääntyi kannoillaan ja käveli pois.
Hetken perästä paikalle saapasteli tiukkaan tahtiin aiemmin pöydässä käynyt kokki/kuka-lie. Kerroin hänelle taas kerran saman, että koska annos ei täyttänyt odotuksia, enkä sitä syönyt, mielestäni täyden hinnan maksu ei tule kyseeseen. Laitoin pöydällä olleen kuitin päälle 20eur-setelin ikäänkuin vahvistamaan “kaupan”. Kokki nappasi kuitin ja setelin käteensä. Ajattelin, että se laittaa ne taskuunsa ja toivottaa happamasti illanjatkot. Vaan eipä eipä. Yllärinä kokki rutisti kuittia ja seteliä nyrkissään, löi ne eteeni pöytään ja alkoi huutamaan, että ei tarvitse maksaa mistää mitään! Ja että meidän tulisi poistua heti välittömästi ravintolasta!
Suuresti yllättyneenä, en oikein osannut sanoa punaiseksi muuttuneelle äijälle yhtään mitään. Laitoin kuitin ja setelin taskuun ja aloimme nousemaan pöydästä. Ikään kuin ukkelin toive olisi jäänyt epäselväksi, huusi ukko edelleen että “ulosulos”. Täysin hämmentyneenä poistuimme sitten ravintolasta joidenkin asiakkaiden katsellessa kysymysmerkkinä tilannetta. Korvistaan savuavan kokin poistuessa toiseen suuntaan selvitin varuilta kanssa-asiakkaille, että kokki oli hermostunut, kun en ollut pitänyt hänen ruoastaan. Ja ettei tarvinnut maksaa sitten lainkaan.
Vaikkei ruoka ja juomat mitään tuolla kertaa ko. ravintolassa maksaneetkaan, en ikimaailmassa voi suositella paikkaa kenellekään. Kaksi tilattua annosta olivat kaikinpuolin erittäin heikkoja suorituksia ja palvelu ala-arvoista.
Illalla sain sentään sitten leirintäalueen snäkäriltä juustohampurilaisen, joka poisti nälän. 🙂