Tulipa taas todistettua se ääritieteellinen tosiasia, että leipä tipahtaa lattialle aina voipuoli alaspäin.
Tein kahdesta leivästä sitten semmoisen kerrosvoileivän, jonka väliin pääsi voin lisäksi kinkkua ja juustoa. Sitä kädessä sitten pidellessäni mietin, että miten sen kanssa kävisi jos se putoaisi? Varsinkin kun sekä alla olevassa, että päällä olevassa leipäsiivussa oli voita. Miten päin ko. leipä tipahtaisi?
Vastustin kuitenkin kiusausta kokeilla ja empiirisesti todeta miten asiassa kävisi. Leipä päätyi suun kautta mahaan, eikä lattialle.
Hypoteesin kuitenkin ehdin tekemään. Oletettavasti leipä olisi kompaktista kerrosmuodostaan pudotuksen aikana hajautunut ja levittäytynyt lattialle siten, että molemmat leipäsiivut ovat voipuoli lattiaa vasten erillään. Lisäksi kinkku ja juusto olisivat irtautuneet myös leipäyksiköstä ja muodostaneet omat laskeutumiskohtansa. Todennäköisesti mahdollisimman likaiseen kohtaan.
Tämän hypoteesin nojalla päätinkin siis, että parempi ehkä syödä se leipä. Hyvä oli. Vaikka toinen leipäsiivu olikin käynyt lattiaa kokeilemassa.