Niinpä kävi taas, että kohdalle osui rajatarkastajat, kun matkasin Utrechtista takaisin Frankfurtiin.
Näytin ilmeisesti niin epäilyttävältä puvussani, että jouduin tarkempaa syyniin.
Passin (joka oli tänä vuonna mukana) ottivat tarkisteltavaksi ja radiopuhelimeen tuntuivat sen passin numeron luettelevan. Matkalaukkuun halusivat kurkata ja kyselivät, että miten kauan olin Hollannissa ollut ja miksi. Kerrottuani, että messuillahan minä kaksi päivää ja nyt kotimatkalla, tuli lisäkysymyksiä, että “jahas, että Suomeen nyt sitten menossa?”. Vastasin sitten tietysti että en Suomeen ole menossa vaan Saksaan Frankfurtiin. “MiksI?”, tuli heti vastapalloon kysymys. “No, kun mä asun siellä…”.
Sitten tehtiin vielä ruumiintarkastus nopsaan ja samaan aikaan sai toinen rajavartija sitten ilmeisesti vastauksen radiopuhelimeensa, että puhdas pulmunen on kyseessä.
Kohtelias rajamies laittoi oikein matkalaukkuni kiinni toisen ojentaessa passini takaisin.
Ois voinut kuvitella että epäilyttävämpi kaveri olisi ollut käytävän toisella puolella college-asussa punaviiniä lipittävä turkkilainen… vaan toisinpa kävi. Eipä tuo tosin minua haittaa yhtään. Jos tarkastuksilla silloin tällöin jää rikollisia kiinni, niin hyvähän se. Kyllä minun laukkuun ja taskuihin saa sen nimissä kurkata. Sieltä ei löydy kuin likaset sukat 🙂
Itse asiassa ihan toivoin, että tulisi passien tarkastus, kun tänä vuonna se passi oli mukana. Viime vuonnahan se meni selittelyksi, kun passi oli unohtunut kotiin. Ihan noin tarkkaa tarkistusta en sentään ehtinyt toivoa.