Kallen synnytys hoidettiin pitkän kaavan mukaan Frankfurt am Maininista n. 20km eteleen sijaitsevassa Darmstadtissa, ja siellä sairaalassa nimeltä Marienhospital. Ajomatkaa kotoa taisi sairaalalle olla n. 25 km, kun reitti ei tietysti ihan linnuntietä mennyt.
Lähempänä olisivat todennäköisesti olleet Langenin ja Rüsselsheimin sairaalat, mutta kun emme jaksaneet käydä muiden sairaaloiden info-illoissa kuuntelemassa heidän esityksiään, niin päätimme mennä tuonne Darmstadtiin.
N. 11h sairaalaan tulon jälkeen, Kalle syntyi (supistukset olivat jo alkaneet useita tunteja aiemmin ja supistusväli oli n. 5 minuuttia, kun sairaalaan ajettiin). Myöhemmin tuore äiti ja lapsi siirrettiin sitten vuodeosastolle lepäämään ja toipumaan.
Erityisesti minua alkoi ärsyttämään sairaanhoitajien keskenään ristiriitaiset neuvot ja ohjeet. Toinen sanoi että “tee näin” ja toinen sitten että “älä vaan tee näin”. Erityisesti ruokintaan liittyvät ohjeet olivat monesti päinvastaiset. Lisäksi esillä olevasta vuorolistasta pystyi jo näkemään, että saako hoitajilta ystävällistä palvelua vaiko töykeämpää sellaista.
Jäinkin miettimään, että eikö sairaala ollut asettanut tiettyjä toiminta-/neuvontamalleja ja -periaatteita, vai eivätkö hoitajat vain yksinkertaisesti noudattaneet sairaalan asettamaan yhtenäistä linjaa. Tuoreena isänä ja äitinä tuntui, että on ihan tuuristaan kiinni, että minkälaiset ohjeet johonkin kysymykseen saa.
Todennäköisesti sama tilanne on myös muissa sairaaloissa, eikä pelkästään Darmstadtin Marienhospitalissa, mutta eipä se sitä muuta, etteikö tilanne olisi ollut vähemmän optimaalinen.