Käytiin pääsiäisenä nopeasti Pariisissa. Keskellä Eurooppaa asumisessa on etunsa.
Ennen kuin myöhemmin reissun muita asioita käsittelen, niin otetaan tarkasteluun autoilu. Pariisin kehätiellä (jolla madeltiin alle 20kmh ja silti ranskalaiset saivat aikaan kolareita) meininkin on kuin viidakossa. Kanssaautoilijat vaihtavat kaistaa katsomatta sen enempää, että onko vapaata “kylläneväistää”-periaatteella ilmeisesti. Yhdellä oli vilkku oikealle ja vaihtoi kaistaa vasemmalle samalla kuin rekka vetää kahden kaistan yli rampille ja skoottereille ajavat apinat halkovat kaistoja. Yksi vielä löi sivupeiliin, kun ei mielestään ilmeisesti saanut tarpeeksi leveästi laitonta kaistanhalkomistaan suorittaa. Helesvetti!
Hotellin parkkitalon sisäänajo oli sen verran kapea ettei tuo 5-sarjan bemu siitä sisään olisi mahtunut. Joten kadun varteen auto vain. Sakkopaikalla auto kaksi päivää oli (ehkä n. 4km ihan ydinkeskustasta), eikä lappua ikkunaan tullut. Tai lappu tuli, mutta sekin oli vain joku mainos.
Harvassa oli ne autot, joissa ei ollut mustelmaa kyljessä tai puskurissa. Pahaa teki kun kaduilla ajeli hienoja porscheja ja jaguareja, joissa oli lommoja kyljissä tai puskureissa. Tai sitten peili oli kiinni teipillä… Jes.
“onpa se ruma”, oli muuten ensikommenttini kun Eiffel-tornin livenä näin. Romantiikkaa Pariisiin vissiin tuo se fakta, että porukka juo viiniä aamusta iltaan. Lisää siitä ja paikallisista puliukoista.. eiku siis ranskalaisista boheemeista taiteilijoista, myöhemmin.
Jaaniin, tää Macbook alkaa pikkuhiljaa tottelemaan uutta isäntäänsä.