Hitaasti, mutta erittäin hitaasti. On edennyt Kallen totuttaminen hoitoon. Eilen oli ollut kuitenkin tosi hyvä päivä, eikä itkeskelläkään ollut tarvinnut kuin vähän minun lähtiessä. Toivottavasti menee tänään yhtä hyvin.
Kengät on pojalle hankittu, eli kävely ja juoksu voipi alkaa myös ulkona. Sais nuo kelit vaan vähän lämmetä. Hoidon täti sanoi lukeneensa, että Suomessa olisi -30… Sääennusteen mukaan ei niin kylmä kuitenkaan vaikuttaisi olevan. Puhuttiin siinä sitten pakkasista ja lumista ja kerroin, että meillä oli pakkasraja -18°C, ettei enää menty hiihtämään. Niiden mielestä oli tosi hauskaa, että me hiihdettiin koulussa. Minusta taas oli hauskaa, ettei ne olleet edes ajatelleet, että liikkatunnilla voisi olla hiihtoa.
Sählypelejä olisi nyt kolmena perättäisenä viikonloppuna tarjolla, mutta sitten onkin kaudet ohi. Tai pienellä kentällä tulee vielä sitten Saksan mestaruuden karsintaturnaus ja sen jälkeen toivon mukaan se turnaus.
Isolla kentällä on jäljellä neljä peliä, jotka jos hoidellaan ilman tappioita (tai max. yhdellä tappiolla), niin alueliigan mestaruus olisi meidän.
Siitä taas seuraisi semmoinen juttu, että meillä olisi mahdollisuus nousta 2.Bundesliigaan (nousukarsintojen kautta tietysti). Cup-peleissä tiputettiinkin kaksi joukkuetta 2.BL:sta, joten joukkueen taso sinne varmaan riittäisi. Cupissa tuli sitten noutaja, kun Bundesliigan kakkosjoukkue kävi voittamassa meidän joukkueen (vain) 6-1. Toivottavasti Hampuri voittaa koko Cupin, niin oltais edes hävitty sitten voittajalle.