saksalaisten numerologiikka

Yksi niistä keljuttavista asioista saksassa on ehdottomasti numerologiikka. Yksinumeroiset luvut ovat tietysti ok. Kaksinumeroisissa sanotaan sitten eka se jälkimmäinen numero ja sitten eka. Esim. Vier-und-zwanzig. Neljä ja kaksikymmentä.
Sitten kun mennään vielä isompiin lukuihin, niin saadaan lisää sotkua: drei-hundert-acht-und-siebzig. Kolme sataa, kahdeksan ja seitsemänkymmentä.

Asiakasnumeroissa tulee monesti tilanteita, kun asiakas rytmittää oudosti ja kertoo asiakasnumeronsa erityisen hitaasti. Otetaanpa tilanne:

A: Wie ist Ihre Kundennummer? (“mikä on asiakasnumeronne?” valmistautuu kirjoittamaan numeron ylös tai asettaa sormet näppikselle.)

B: tjaaaaa, das ist die vier….. hundert…
A: (kirjoittaa ensin nelosen… odottaaa… ahaa! neljä sataa! kirjoittaa kaksi nollaa perään).
B: zwei!….

A: (no pers.. se olikin sitten neljäsataa kaksi! viivataan 400 yli, kun ei se ollutkaan oikein, ja kirjoitetaan 402).
B: …. uuund neunzig!
A: (no voivvvvv, alusta taas, mutta tällä kertaa kokonaan oikein 492): Vielen Dank!!!

Parhaimmillaan asiakasnumerot ovat kuusinumeroisia, jolloin luvassa voipi olla kaksi kertaa sama lysti. Tai sitten kolme kertaa sama hauskuus kaksinumeroisten kanssa.

Tietysti yleensä asiakkaat saavat sanottua numeronsa kuitenkin suht reippaasti, eikä noita pitkiä taukoja yleensä tule, mutta jos asiakas esim. muistelee asiakasnumeroansa ja etsii sille vielä varmistusta vaikka vanhasta laskusta, niin moinen tilanne voi tulla eteen.

Vaan ennen kuin suomalaiset hymistelevät kyseessä olevalle ontuvalla numerointilogiikalle, niin miettikääpä suomalaisia lukuja: yksitoista, viisitoista ja vaikkapa yhdeksäntoista. Eka sanotaan jälkimmäinen luku ja sitten kymmenluku. Sama logiikka. Onneksi tuo ei suomessa kuitenkaan päde luvun 20 jälkeen.