Kävin tänään esikatsomassa vaihtoehtoista asuntoa meille. Ihan vaan varalta, jos yhteiselo yläkerran uusien puolalaisten kanssa toimikaan. Puolattaren synttäreitä varten äkkiä meidän puutarhaan pystytetty lautasantenni komeilee edelleen keskellä meidän pihaa. Pitänee käydä säätämässä vähän mikropäätä vinoon tai vetää kaapeli itellekin siitä, jos ei muu auta. Pari viikkoa ja viikonloppua on ollut itänaapurilla aikaa siirtää lautanen parvekkeelleen tai kiinnittää se seinään omaan kerrokseensa…
Vaan ei ollut uudesta asuntoehdokkaasta mihinkään. Kätevästi kahden talon päässä työpaikasta olisi ollut. Etäisyys tarkoittaa suoraan myös sitä, että tuo vaihtoehtoinen arjen kehto sijaitsee “keskellä” teollisuusaluetta. Ikkunasta oli kauniit näkyvät joidenkin autopajojen takapihoille, joissa opelit kasvoivat ruostetta. Asunnossa itsessään ei sinänsä ollut mitään vikaa. Mitä nyt keittiöön pitäisi ostaa kaikki (siis ihan kaikki kaikki. Liitännät seinässä olisi ollut vain tarjolla koneille ja helloille). Tilaa olisi ollut 10 m2 nykyistä enemmän suurin piirtein samalla rahalla, mutta eipä tuo oikeasti tule kyseeseen. Onpahan nähty.
Taisin olla katselmuksesta 10min jälkeen pihalla takaisin kävelemässä takas töihin. Tulin, näin, poistuin.