On se hölömö.
Tai ei kai se Gina hölmö ole, mutta jotenkin välillä sen katseesta jo huomaa, että käy vähän eri tahtiin kuin esim. Velmu (eli siis se oma koira). Velmu siirtyy kadun toiseen laitaa kun sanoo, että “laitaan”. Gina (no saksalainen koira ei tietysti suomea ymmärrä, mutta kuitenkin… Ja ei tuntunut toimivan saksaksikaan) ei yleensä malta edes kuunnella.
Jos se pysähtyy ja oikein tsemppaa, niin välillä ehkä ymmärtää, että “tuo ihminenhän taitaa puhua minulle”. Velmu kun puolestaan kun nimestään puolet kuulee, niin on jo “jahas, terve vain. mitäs tehdään. voisin veikata, että nyt on aika lähteä lenkille. Eiku jaha, taidetaankin sittenkin vain istua tässä. no sitten niin”.
No, pari viikkoa Gina vielä viipyy. Melko vaivattomasti menee kyllä, vaikka lenkeillä ei ihan sulavasti toimikaan kuin Velmu.
Jaa, jospa sitä sitten kotiin lähtis ja koettais suomea Ginalle opettaa 🙂