Jännä homma, että nykyisin ei meinaa täältä Saksasta löytää kaupasta juustoa kunnon palasina. Melkein väkisin pitää ostaa aina valmiiksi siivutettua juustoa. Ärsyttävää.
Tai jos juustoa löytyy paloina, niin ei ne palat ole ikinä optimaalisia juustohöylää varten. Juustohöylänkin osto oli ihan oma projektinsa aikaisemmin. Yllärinä piti mennä pohjoismaalaiseen liikkeeseen, elikkäs Ikeaan, ennen kuin hyvä ja toimiva juustohöylä löytyi.
Hyvin toimiva juustohöylä on siis kotona, mutta sille sopivaa höylättävää on vaikea löytää. Tai sitten me käydään vaan väärässä kaupassa (jota en kuitenkaan usko).
Takas noihin valmiiksi siivutettuihin.
Kyllähän sen ymmärtää, että kinkut ja meetwurstit on siivuina, kun niiden siivuttaminen olisi aamupalapöydässä ehkä jopa vähän hankalaa. Tai jos tarjolla tietysti olisi kinkkuhöylä tai meetwurstihöylä (noinkohan juustohöylä toimisi suoraan..? Pitäneepä testata), niin miksei sitten hankkisin paloina noitakin.
Jaa, että mitä vikaa valmiissa juustosiivuissa? No, ensinnäkin ne ovat harvoin leivän päälle sopivia. Joko liian pieniä (no harvemminkin liian pieniä kylläkin) tai liian isoja. Joko pitää repiä juustotapaa pienemmäksi, jolloin ollaan jo päästy siihen tilateeseen, että höylällä oltais jo lähempänä parempaa lopputulosta.
Toisekseen ne valmiit siivut ovat aina liian paksuja. 250 gramman siivutettu paketti kestää varmasti vain puolet siitä mitä 250 g pala kestäisi.
Ja juusto kun on rasvaista, niin paksut siivut tarkoittaa läskiä. Niin!
Siispä siivujuustot pannaan ja juustohöylää teroittamaan.
Tai täällä suunnalla siis parempaa juustolaadenia etsimään.