Eilen illalla Kalle alkoi kuumeilemaan ja olemaan kipeän oloinen. Yöllä kuume tuntui nousevan ja pojalle annettiin vähän Panadolia, että nukkuminen sujuisi edes jotenkin. Vanhempien sänkyynkin pääsi potilas myös (vieläkin on minulla sen takia selkä kipeä).
Eipä siinä mitään. Kuumeita tulee ja menee, mutta kun kuumeista lasta ei voi laittaa hoitoon, niin on yhden jäätävä kotiin. Kunnia kuului tällä kertaa minulle. Ja koska töistä saa olla pari päivää poissa ilman lääkärintodistusta vain jos on itse kipeä, niin oli lähdettävä Kallen kanssa lääkäriin. Eli jos lapsi on kipeä, niin lääkärintodistus pitää näyttää, mutta jos on itse kipeä, niin on onneksi vähän luottoa työnantajan puolelta. Olkoonkin, että rajaus näin rehellisen ihmisen korvaan vähän outo onkin.
Aamulla siis soittamaan lääkärille ja varaamaan aikaa. Pitkän odotuksen jälkeen tulee vastaus, mutta sekin on nauhoite. Vastaanotto on kiinni. Vaihtoehdoksi nauhoite tarjoaa naapurikylän lastenlääkäriä. Soitto sinne. Varattua tuuttailee. Eipä se auta kuin lähteä siis suoraan paikan päälle ilman aikaa.
Esittäytyminen sekä potilaan ja asian esittäminen “poika kipeä, vähän kuumetta. Tarviin lapun mun työnantajaa varten”. -> Odotustilaan odottaamaan.
.
.
.
.
Toista tuntia myöhemmin tulee sitten kutsu tutkimushuoneeseen. “Riisu poika jo valmiiksi”.
Vähän vajaa puoli tuntia myöhemmin tulee lääkäri, joka tutkii pojan asianmukaise
sti ja tuumaa suurin piirtein “poika kipeä, vähän kuumetta. Tarviitko lapun työnantajaa varten”…. juu.
Apteekin kautta vielä takaisin ja homma paketissa. Jotain kahden ja kolmen tunnin väliin kului aikaa tämmöiseen seikkailuun.