Joku varmaan vanha japanilainen sanonta tapaa sanoa että “Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”, tai ainakin aika lähelle noin.
Tuossa on kyllä jonkinlainen totuus mukana. Puutarhan hoito on vieläpä varsin hauskaa hommaa. Mukavahan se on n. 30 asteen lämmössä nurmikoita ja pensaita ja puita siistiä, karsia, leikata ja kohentaa. Pientä hyötyliikuntaa ulkoilmassa, ja tuloksena tulee jotain näkyvää.
Meidän puutarha (se muutama neliö, joka siitä ns. “hyötykäytössä” on) on muuttanut oikeastaan joku kesä muotoaan. Viime kesänä oli pieni “kivipuutarha” (jotain kiviä ja niiden luona viihtyviä kasveja) keinotekoisessa pienessä rinteessä. Nyt on perinteisempi kukkapenkki, jossa myös mansikoita ja raparperia (joista Päivin pitäisi tehdä ilmeisestikin loppukesästä piiras. Vuokranantajat, jotka kävivät eilen kahveella, ehdottivat että yhdistetään heidän pari mansikkaa samaan piiraaseen, niin saadaan ehkä jopa piiras halkaisijaltaan 10cm :)).
Ruusupuskista tulee hienot kunhan alkavat kukkia. On niin pirusti nuppuja.
Ja tuo kaikki. Ei se ole edes kovin tärkeää. Ja kaikki muu on vielä vähemmän tärkeää.
Vähemmän paineita, parempia tuloksia. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Näitä eväitä suosittelen.