Suomalaisen maahanmuuttajan ei tarvitse Saksaan tullessaan kovinkaan suuresti järkyttyä kun ruokakulttuurin pariin joutuu. Saksalainen kotiruoka ei paljoa suomalaisesta vastineestaan eroa. Tai varmasti täällä enemmän Schnitzeleitä, eli leivitettyjä pihvejä (possun nimittäin), syödään, mutta samalla tavalla ruoat syödään pastan, riisin tai perunan kera.
Kaupassa myydään jauhelihat samanlaisissa pakkauksissa, kanat samojen marinadien kanssa (tai ehkä vähän pienemmällä marinadivalikoimalla täällä) jne.
Tänä iltana on perinteisen saksalaisen ruokavalion sijaan mitä ilmeisemmin jostian costa ricalaista. Saksalainen tuttavamme kävi espanjan taitojaan treenaamassa Costa Ricassa viiden viikon ajan ja lupasi kokata meille tänäiltana jotain costa ricalaista.
Jälkkäriksi tehtiin eilen Saksan toiseksi suosituinta piirakkaa/kakkua. Se on omenapiirakka se. Vähän sattumanvaraisesti kolmea-neljää eri reseptiä yhdistettiin, mutta eiköhän se maistu.
Makkarakulttuuri on muuten myös täällä suomalaiseen makuun. Jos siis sattuu makkara vaan maistumaan. Missä ihmisiä vaan kokoontuu, siellä myydään makkaraa. Siis bratwurstia. Ja toki muutakin makkaraa ja evästä. Ja sieltä mistä löytyy makkarakoju, löytyy myös kaljahana.
Viime kesänä oli naapurissa olevan koulun pihassa jotkut koulun myyjäiset…
Ja kyllä, koska siellä oli ihmisiä kokoontuneena, siellä oli myös makkarakoju.
Ja kyllä! Vaikka kyse oli koulun (ala-aste) myyjäisistä, niin kaljahanakin ko. ulkoilmatilaisuudesta löytyi.
Tervetuloa Saksaan!