Työehtosopimukset Saksassa poikkeavat jonkun verran siitä mitä ne Suomessa ovat. Suuret yritykset ja konsernit ovat “pakotettuja” noudattamaan tiettyjä Tarifvertag-sopimuksen pykäliä.
Gewerkschaft on Saksassa vastine suomalaisille työntekijäliitoille, jotka ajavat työntekijöiden asemaa. Isojen firmojen kanssa toimintamalli on kuta kuinkin sama kuin Suomessa: 1. Vaaditaan hurjaa korotusta, jonka työnantajapuoli odotetusti hylkää, 2. Uhataan lakolla ja työnantajapuoli tekee vastatarjouksen, 3. Uhataan lisää lakolla ja tehdään älytön tarjous työnantajalle, 4. Veivataan vaiheita 2 ja 3 edes takaisin, kunnes: 5. mennään lakkoon tai tehdään sopimus. Riippuen että tuleeko lakko neuvotellaan lakon aikana lisää, tai tilataan joku valtakunnansovittelija mukaan kohtuullistamaan liittojen vaatimuksia.
Lopulta sitten tehdään sopimus, joka on voimassa esim. pari vuotta, jonka aikana liitto ei saisi vaatia taas lisää rahaa.
Sama malli noin pääpiirteissään.
Poikkeuksen Saksassa tekee pienemmät yritykset, joissa on vähemmän kuin X työntekijää (X on kuulemani perusteella “100”. En löytänyt tähän nopeasti virallista lukua). Nämä yritykset ovat vapautettu Gewerkschaftin edustajista ja sopimuksista.
Toisin sanoen pienet firmat voivat vapaammin “sortaa” työntekijää, eikä antaa esim. vuosittaisia palkankorotuksia.
Tiedän aiemmasta saksalaisesta työpaikasta tyyppejä, jotka eivät ole saaneet palkankorotusta 15 vuoteen. Kiva.
Ja kun iso osa työntekijöistä työskentelee pienissä yrityksissä, niin monesti ei kannata kuulua liittoon. Suomessa työnkekijöiden liittoihin kuuluu lähes 80% työntekijöistä (Wikipedian mukaan). Saksassa vastaava luku on n. 20 %.
Mitäpä sitä tietysti liitolle maksamaan, kun työnantajan ei tarvitse liiton ohjeistuksia jne. noudattaa.
Pienissä firmoissa jääkin monesti työntekijän omalle vastuulle palkankorotusten saaminen. Paras tietysti olisi saada tehtyä kerralla, työsopimuksesta neuvoteltaessa, joku vuosittainen vakiokorotus. Toisaalta taas työsopimuksesta puhuttaessa moni haluaa paperiin heti vain nimet alle, että on työpaikka varmistettu. Tämän jälkeen on taas työnantajan helppo sanoa, että ei tule korotuksia, “eihän semmoisista olla sovittu”. Koetappa siinä sitten tasapainoilla, kun et työnhakija halua vaikuttaa kuitenkaan venkoilijalta joka alkaa vaatimaan palkankorotuksia ennen kuin on edes firmassa töissä…