Olipa kerran moottoripyörä

Ostettiin muistaakseni vuonna 2011 moottoripyörä. Vai olikohan se jo 2010. Ajeltiin samalla itsellemme moottoripyöräkortit, joista varmaan kirjoitinkin aikaisemmin.
Parissa vuodessa huomattiin, että pärrään ei meinannut kertyä kilometrejä (kaksi vuotta, n. 2000km), joten suottapa pyörästä maksamaan vakuutuksia ja veroja. Ostaa sitten joskus uuden, jos siltä taas tuntuu.
Vuoden -93 Yamaha Fazer 600 ostettiin edulliseen 1200e hintaan ja hintataso näytti olevan vieläkin sama. Tämä siis viime kesällä 2013.
Ei muuta kuin pyörä myyntiin ja vieläpä huomautuksella, että “TÜV” oli jo rauennut. Olisi pitänyt käydä katsastuksessa keväällä 2013, mutta sehän oli päässyt unohtumaan. Hyvin pyörä kuitenkin kulki, kun jonkun kilometrin kävin sillä varmuuden vuoksi ajamassa (tai itse asiassa huomasin TÜVin vanhentuneen vasta testiajojen jälkeen).
Mobile.de-palveluun ilmoitus kaikkine tietoineen ja pianpa naapurikaupungista ottikin mieshenkilö yhteyttä. Sovittiin tapaaminen ja tyyppi kävi potkimassa renkaita ja huudattamassa moottoria. Kypärä ei ollut mukana, joten koeajoa ei tehty. Oli kuitenkin tyytyväinen, joten halusi tulla parin päivän päästä uudestaan kaverinsa ja kypärän kanssa tekemään kaupat.
Ja näin oli myös käyvä ja seuraavalla visiitillä suoritettiin koeajot ja lisätarkastelut. Kaikki reilassa, joten tehtiinpä kaupat. Reiluna kaverina lupailin vielä osallistua vähän korjauskuluihin (max 50e, kunhan korjaus tapahtuu heti, eikä joskus myöhemmin, kun ehkä jotain uusia vikoja tulee).

No, kuluu pari päivää ja sitten tyyppi soittaa ja huutaa, että pyörähän on ihan paska, eikä sillä voi ajaa lainkaan. Henkensä uhalla oli saanut ajettua pärrän kotiinsa. Ei ollut kolmosta isommalle uskaltanut vaihtaa. “öö.. että mitenkä?”, koeajo meni kuitenkin ongelmitta.
Onnettomuuspyöräksi nimitti pyörää ja sanoi, että tuttu mekaanikko oli sitä mieltä ja korjaus maksaa “vaikka kuinka paljon” ja hän haluaa perua kaupat.
Koska me ei mitään pyörällä enää olisi tehty, niin kauppojen peruuttamiseen ei suostuttu, mutta pyysin ostajaa kuitenkin viemään pyörän katsastukseen/tarkistukseen, että saadaan mustaa valkoiselle ja ainakin se 50e maksuun. Ostajan mielestä se olisi vain rahan haaskausta, eikä hän halunnut sitä tehdä, vaan lupasi että asianajaja ottaa kohta yhteyttä.
Pyysin vielä kuitenkin viemään pyörän tarkastukseen, että asiaan saadaan joku virallinen selvyys. Tuuttuuttuut…
Varmaan sitä asianajajan kirjettä sitten odotellessa.
Jatkuu huomennsa…