Asianajajalta tulikin sitten kirje. Ja toinen ja kolmaskin.
Ekan kirjeen jälkeen kysyttiin käyttämältämme asianajajalta, että miten kannattaisi reagoida. “Ei kannata reagoida. Sieltä tulee vielä pari kirjettä”. Ja näin juuri kävi. Asianajajamme selvitti tilannetta ja sanoi, ettei kirjeiden jälkeen enää kuulu mitään, koska tilanteessa ei ole jutun tarpeita.
Kuitenkin myös asianajajamme yllätykseksi seuraava kirje tuli käräjäoikeutta vastaavalta oikeusinstanssilta. Jopas nyt. Pikainen neuvottelu asianajajan kanssa, joka sanoi ottavansa homman hoitoon. Mukavan laskunkin antoi tietysti maksettavaksi.
Sittenpä kului taas parisen kuukautta, kunnes eilen asianajaja soitti. “Voitettiin keissi, syyttäjä/haastaja veti jutun takaisin”. Ilmeisesti olivat lopulta tajunneet, että tilanne oli toivoton. Yksityinen oli ostanut moottoripyörän yksityiseltä siinä kunnossa kun se oli. Koeajo oli suoritettu ja sopimuksessakin oli maininta, että “leima” on vanhentunut.
Ja silti piti yrittää! Reilun tonnin takia… Uskomatonta, että joku jaksaa yrittääkin moista tultuaan ilmeisesti vain katumapäälle.
Parasta kaikessa on vielä se, että koska me voitettiin juttu/haaste vedettiin pois, niin kaikki kulut, mukaanlukien oikeuskulut, haastajan asianajajakulut, sekä meidän asianajajan kulut, menivät haastajan maksettavaksi. Eli me saadaan vielä rahat takaisin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hermoja homma kuitenkin koetteli.