Eilisen käsimatkatavaroita koskeneen avautumisen jatkoksi pysytään samoilla aihealueilla.
Vähän yllätykseksi kysyi lentokenttävirkailija Istanbulissa, että halutaanko istumapaikat silleen, ettei siihen kolmen hengen penkkiin tule kolmatta ihmistä. Vähän hölmistyneenä siihen sitten sanottiin, että jos se on mahdollista, niin olisihan se tietysti ihan kiva… Harvempi kai tuossa vastaa, että “eiii, ku ois hyvä että siihen meidän väliin sijoitettaisiin joku mahdollisimman isokokoinen ihminen. Haiseva, jos mahdollista”.
Aina ei tarvitse virkailijan kuitenkaan tuommoista kysyä. Taisi olla Balilta palatessa (oltiin menomatkalla (häämatkalla) istuttu 12 tunnin lento erillään) tipahti leuat lattiaan, kun edellä ollut pariskunta vaati, ettei samalla riville saisi tulla muita matkustajia.
Lentokoneessa pitää vastaavasti sitten härvätä kun “etsitään” istumapaikkoja. Tähän mennessä on rivi 15 tullut aina rivin 14 jälkeen. Istanbulista palatessa edessäni tupelsi turkkilainen nainen ihmeissään boardincardinsa kanssa, jossa luki 19. Rivin 6 kohdalla täti jo kääntyi kysyvästi minuun päin apua hakien. Englantia ei ymmärtänyt, joten osoitin lipusta sitä numeroa 19, sitten rivin 6 numeroa ja sitten vielä huidoin eteenpäin. Sen sijaan, että täti olisi lähtenyt etenemään, löikin hän jarrut päälle, keräsi rohkeutensa ja kielitaitonsa kasaan, osoitti rivin 6 penkkiä ja sanoi “I sit here?”.
Onneksi taempaa Türkiläisen mies sitten huusi naiselle, että painuu eteenpäin.
Mutta miten vaikea sitä numeroa on lipusta ja penkistä verrata… Vaikka matkustaisi ekaa kertaa, niin yleensä logiikka pelaa lentokoneen sisällä samalla tavalla kuin ulkonakin.
Lopulta päästiin sitten oman rivimme kohdalle (odoteltiin toki käytävällä, että ihmiset ottivat takkiaan kiireettä pois ja miettivät, että tarvitsisiko sitä kuitenkin jotain sieltä laukusta ennen kuin sen laittaa yläboksiin säilöön) ja istumaan. Ja kaiken härväyksen jälkeen yllätykseksi ihan ajoissa lentoonkin.
Menolennolla huvitusta ja hämmennystä aiheutti pari riviä meidän edempää kuulunut kommentti.
Oli ruoantarjoilun aika ja ruokatarjottimet oli jo tuotu ja toinen kärry jakeli sitten juomista. Joskus jos oikein on jano tai tarve juomiselle, niin ollaan oikein pyydetty esim. lasi mehua ja lasi viiniä. Ikäänkuin kaksi lasia per henki.
Moinen ei edempänä istuvalle olisi riittänyt, vaan henkilö kysyi lentoemolta, että voisiko saada koko pullon viiniä.
Aikamoisen röyhkeää. Onneksi lentoemäntä ei viinipulloa kuitenkaan antanut… Kuka saa juotua lentokoneessa sen pienen aterian yhteydessä pullon viiniä? Huh.