Joutohetkenä lomalla kirjoitinkin puhelimen muistiin joitakin merkintöjä. Tässä yksi:
—
Jotenkin mielikuva Italian Rivieran rannoista oli vaaleaa hienojakoista hiekkaa silminkantamattomiin. Rannat kyllä jatkuvat molempiiin suuntiin “loputtomiin”, mutta hiekkaa on vain paikoin, ja niukasti. Ranta koostuu, tai ainakin täällä Italian ja Ranskan rajan läheisyydessä Ventimiglian lähellä, kivistä. Sileäpintaisia kiviä alkaen 2x2cm koosta tuonne 15x15cm kokoisiin.
Rantaelämään ei asia tietysti muuten vaikuta kuin että ilman flipflopseja on ikävä kävellä ja rantapyyhkeen alta kivet painavat monesti mahaa/selkää/persettä. Jos siis valkoisia hiekkarantoja hakee, niin haku jatkuu. Toistaiseksi parhaat “valkeat” hiekkarannat olivat 2008 Dominikaanisessa tasavallassa. Tietysti ko. maa on jo vähän kauempana. Venetsian lähellä oli hyviä rantoja myös. Adrian meren Italian puoli lienee siis hyvää ranta-aluetta. Kroatian puolella on taas kivisempää
—
Kivistä huolimatta rannat olivat hyvät. Ei harmittanut lämpöisessä makoilla.
Toista se on nyt töissä istua.